Historia

 

1894: löytyy ensimmäinen viittaus kuljetustoiminnasta Kauran suvussa. Tuolloin A.K. Kaura (myöhemmin mainitun Siimoni Kauran veli) vei kävelyttämällä teuraskarjaa Vaasaan, Hartmannin teurastamolle. Matkaa kertyi noin 100 km suuntaansa. Tuohon aikaan kengät olivat niin arvokkaita, että ne pidettiin matkan ajan repussa. Matkaa tehtiin siis paljain jaloin ja kenkiä käytettiin vasta kaupungissa. Tämän seurauksena niin omat kuin eläinten jalat olivat verillä, kun perille päästiin.

1925-luvulla: alkoivat autokuljetukset Rahkolan Jaakon toimesta. Tällöin kuljetettiin paikallisesti soraa sekä rakennustarvikkeita. Rahkolan tytär Inkeri Kaura meni sittemmin naimisiin Siimoni Kauran Reino-pojan kanssa.



1938: elettiin kiihkeää talousaikaa. Kauhajoen pääväylän Topeekaan teko oli täydessä vauhdissa. Silloiset tiemestarit asuivat A.K. Kauran nuoremman veljen Siimoni Kauran yläkamarissa ja ehdottivat auton ostoa, luvaten ajoa. Näin Siimoni osti ensimmäisen kuorma-autonsa, Chevroletin. Tämän myötä autoilun historia nimellä Kaura varsinaisesti alkoi.


1939: talvisodan uhka oli havaittavissa ja marraskuussa sota puhkesikin. Talvisodan jälkeen kaikesta oli pulaa. Saksalaiset olivat miinoittaneet Tanskan salmet, joten maamme ainoa tuonti- ja vientiväylä oli Liinahamarin satama Petsamossa, joka silloin oli osa Suomea. Tätä kautta tuotiin elintarvikkeita ja polttoaineita sekä vietiin paperia ja sellua. Ruotsiin tuotiin samaa kautta puulaatikoihin pakattuja lentokoneita ja Suomeen Yhdysvalloista vm/-40 Ford-kuorma-autoja, jotka sittemmin saivat lempinimen ”Hävittäjä-Hoppa”. Ajomatka Liinahamarista Rovaniemelle oli 531 kilometriä,. Keväisin ja syksyisin vaivasi upottava kelirikko, talvella metriset hanget ja pakkanen.

Petsamon kuljetuksia hoitamaan perustettiin valtionyhtiö Oy Pohjolan Liikenne Ab. Se houkutteli autoilijoita pohjoiseen lupaamalla paljon ajoa ja bensiiniä polttoaineeksi, muualla kun jouduttiin turvautumaan puukaasuttimiin eli häkäpyttyihin. Tällöin Siimonin poika Reino Kaura tuli mukaan kuljetustoimintaan ja päätti lähteä mukaan Pohjolan Liikenteen rahtisavottaan Chevroletillaan. Tämän työn hän sai silloisen kuljetuspäällikön avustuksella, joka oli ollut A.K. Kauralla agronomiharjoittelijana. Petsamon liikenteessä oli enimmillään noin 1500 suomalaista ja 400 ruotsalaista kuorma-autoa. Perävaunullisilla kuorma-autoilla tehtiin kuljetusennätyksiä eli ”rekkoja”, jonka seurauksena alalle vakiintui käsite ”rekka-auto”.

Tuolloin kuorma-autoissa oli bensiinimoottori, joissa teho oli korkeintaan 100 hv:n luokkaa. Tämän vuoksi pitkät ja jyrkät ylämäet piti ajaa ykkösvaihteella. Yksi legendaarinen osuus oli pitkä ja jyrkkä magneettimäki Saariselän pohjoisrinteellä. Erityistä huolta aiheuttivat maantierosvot, jotka kiipesivät pitkissä hitaasti ajetuissa ylämäissä kyytiin ja pudottelivat tien poskeen sokeri- ja kahvisäkkejä sekä muita tarvikkeita varastaaksensa ne.

1941: ilmeisistä riskeistä huolimatta Siimoni osti kesällä vielä toisen kuorma-auton, nyt Opel- merkkisen ja siihen puoliperävaunun. Tällä autolla ehdittiin ajaa vain 5-6 Petsamon reissua, ennen kuin jatkosota syksyllä puhkesi. Petsamon kuljetukset päättyivät ja sekä Chevrolet että Opel pakko-otettiin sotaan, rintamalle komennettiin myös Siimoni ja Reino. Autot ja miehet palasivat siviiliin vasta viiden vuoden sotareissun jälkeen.

1945: sotatoimien päätyttyä keväällä Chevrolet löytyi rikkinäisenä Oulun urheilukentältä ja tuotiin junalla kotiin. Opel oli ajokuntoinen mutta sekin huonossa kunnossa sodan jäljiltä. Molemmat autot saatiin kuitenkin korjattua ajokuntoisiksi.


Raskaan sotakauden päätyttyä Suomessa alkoi jälleenrakentaminen. Reino Kaura osti ensimmäisen oman autonsa 1950-luvun alussa. Tämä oli 2-akselinen linja-autoalustainen Fargo, jossa kantavuutta oli 5,0 tonnia. Perkins-dieselmoottorin polttoaineena oli kaasuöljy eli nafta. Tuolloin ei muita dieselautoja Etelä-Pohjanmaalla juurikaan ollut ja tätä ”ihmettä” käytiin tutkimassa Seinäjoen postiautovarikolta sekä Peltosen linja-autoyhtiöstä.

Reino anoi ja sai liikenneluvan, kun oli sovittu että hän alkaa ajamaan voita Kauhajoen meijeriltä Turkuun. Tätä työtä oli kuitenkin liian harvakseltaan ja sen seurauksena sovittiin lihan ajosta Osuusteurastamo Itikalta, jota A.K. Kaura oli ollut perustamassa. Tuotteet kuljetettiin tuolloin lavalla pressun suojaamana. Ruhot vietiin Helsinkiin ja paluukuormina tuotiin kappaletavaraa pääasiassa Vaasaan sekä Seinäjoelle. Tätä ajoa oli 2-3 kertaa viikossa. Tämän lisäksi ajettiin myös pohjoiseen suuntiin Kuusamo-Pohjanmaa ja Kemi-Pello-Rovaniemi-Inari-Ivalo. Kauhajoella ajettiin lisäksi Vapon toimeksiannosta halkoja asemalle sekä soraa. Autoja oli tuolloin jo viisi.

Autotarjous 1947.

Kuljetussopimus, Itikka 1949.


 

 

 

 

 

 

 

1950-60-luku: lihan kuljetus Helsinkiin jatkui ja Itikka (sittemmin osa Atria-konsernia) työllisti lisäksi yhden auton eläinten keräilykuljetuksilla. Tuolloin kuljetettiin myös soraa Pirkanmaalla sekä Pori-Helsinki -tietyömaalla. Myöhemmin Itikan toiminta laajeni, jonka ansiosta Reino sai myös toisen auton kyseiseen ajoon. Kuljetusten rinnalla oli myös muuta yritystoimintaa, kuten mattojen kudontaa sekä kattotiilien valmistusta.




Ajotilitys 1954.

Kuitti trustivapaa bensiini.

Lasku uudesta alustasta 1956.

 

 

 

 

 

 

 

 

Liftareiden kyytiin otto 1959.

Luottomyynti 1964.

 

 

 

 

 

 

 

 

1970-luku: kasvu jatkui tasaisesti ja hallitusti. Vuonna 1974 Reinon poika Antti Kaura puolestaan tuli mukaan alalle ja osti ensimmäisen kuorma-autonsa. Tällä ajettiin pääasiassa soraa paikallisen KTK:n toimeksiannosta. Töitä oli tuolloin paljon tarjolla ja kuljetuksista maksettiin hyvin. Antti oli mukana useilla tekoallastyömailla, kuten Seinäjoen Kyrkösjärvellä. Tämän rinnalla suoritettiin vielä eläinten keräilykuljetuksia. Uutena aluevaltauksena alkoivat huonekalukuljetukset.





1980-luku: huonekalujen kuljetus lisääntyi ja siitä muodostui säännöllinen työ. Huonekaluja kuljetettiin ns. suuntakuormina kotimaan lisäksi myös Ruotsiin. Tätä työtä hoidettiin puoliperävaunuyhdistelmällä.



Kuljetuksia alettiin keskittää kappaletavaraan ja eläinkuljetukset jäivät pois toimenkuvasta. Kalustona oli neljä autoa ja työvoimana palkallisia ammattikuljettajia. Antti lisäsi kalustoa entisestään, kun sai neuvoteltua sopimuksen Kaukokiito-ketjun jakeluliikenteeseen. Tästä tuli vähitellen suuri työllistäjä ja liikennöintiä oli jo usealla autolla 1980-luvun loppupuolella.

Ajoneuvojen määrää lisättiin kysynnän mukaan. Tämän rinnalla oli edelleen sorakuljetuksia, joista kuitenkin myöhemmin luovuttiin, kun toimintaa keskitettiin.



1990-luku: laman vuoksi kuljetukset vähenivät ja autojen määrä suhteutettiin sen mukaiseksi. Yhteistyö Kaukokiidon kanssa päättyi vuosikymmenen alkupuolella. Vuonna 1996 Antin vanhin poika Jani Kaura tuli mukaan yritystoimintaan. Yhdessä isä ja poika alkoivat rakentaa omaa kappaletavaralinjaa ja -verkostoa. Tämän johdosta kaluston määrää voitiin jälleen lisätä. Huonekalu- ja alihankintateollisuus nousi merkittävään rooliin niin raaka-aineiden kuin myös valmiin tavaran kuljetuksien osalta. Myös lämpötilasäädeltyjen elintarvikkeiden jakelu tuli mukaan, ja toiminta laajeni. Kuluja karsimalla ja yhteistyötä muiden kuljetusliikkeiden kanssa tehostamalla Antti ja Jani saivat luotua tehokkaan verkoston, jonka avulla oli helppo siirtyä uudelle vuosituhannelle.



2000–luku: uuteen aikaan siirryttiin siis nykyaikaisena ja kustannustehokkaana kuljetusliikkeenä. Tällöin elettiin nousukautta ja kaluston määrä nousi nopeasti, joten yritys pystyy entistä paremmin vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Merkittäviä kuljetussopimuksia saatiin neuvoteltua Kiitolinjan ja silloisen Postin kanssa, jolloin sopimusliikenne nousi merkittävään osaan liiketoiminnassa, avaten uusia mahdollisuuksia kaluston tehokaan käytön kannalta. Toimeksiannot olivat hyvin erilaisia kuten elintarvikkeiden, pakasteiden sekä kappaletavaran jakelu- ja runkoliikennettä. Näitä suoritettiin sekä jalkalavakonteissa että kiinteillä kuormatiloilla. Irtoperävaunuja ehdittiin myös kuljettaa muutaman vuoden ajan kotimaassa. Antin nuorempi poika Janne Kaura tuli tuolloin myös mukaan kuljetustoimintaan.





2010-luku: yritystoiminnasta tulee entistäkin ammattimaisempaa ja raportteja sekä tilastoja hyödynnetään toiminnan kehittämisessä. Yrityksen toimitusjohtajaksi nimitettiin Jani Kaura. Olemassa olevia kuljetussopimuksia kehitettiin ja yhteistyötä lisättiin, samalla myös tehokuutta saatiin nostettua. Yritykselle haettiin myös entistä yhtenäisempää ilmettä ja luotiin oma värimaailma kaluston värityksen ja teippauksen sekä työvaatetuksen kautta. GPS-paikannuksen ja toimintatapojen digitalisoitumisen ansiosta toiminnan tehostaminen ja seuraaminen helpottuu. Myös kalustoa alettiin uudistaa nopeasti samalla kiinnittäen huomiota ajettavuuteen, taloudellisuuteen, turvallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen.

Takaisin alkuun Takaisin sivun alkuun